Syntymärefleksi fer ja hypernopea ponnistusvaihe

Välillä kuulee puhuttavan järisyttävän nopeasta ja synnyttäjän tahdosta täysin riippumattomasta ponnistusvaiheesta. Kyseessä on Fetus Ejection Reflex, FER, jota olen alkanut suomeksi kutsua syntymärefleksiksi. Se alkaa yleensä yllättäen suoraan avautumisvaiheesta tai hengähdystauon jälkeen ja eskaloituu hetkessä muutamiin erittäin voimakkaisiin supistuksiin, joiden tuloksena lapsi syntyy minuuteissa. Tällainen syntymä poikkeaa tavalliseksi mielletystä ponnistusvaiheesta sekä nopeudeltaan että intensiteetiltään. Nainen ei ponnista tahdonalaisilla lihaksilla, vaan kohtu työntää vauvan ulos ja lopputulos on usein sekä vauvalle että äidille hyvä. Naiset kuvaavat syntymärefleksiä oksentamisen tyyppisenä valtaisana aaltona, joka ei lupaa kysele ja jota on mahdotonta estää. Nopeus voi tietenkin myös yllättää synnyttäjän ja lisätä tarvetta synnytyskeskustelulle jälkeenpäin, erityisesti jos nainen ei tiedä syntymärefleksin olevan mahdollinen.

Sisäinen kokemus syntymärefleksistä (ja sen pysäyttämisestä)

Minulle tällainen tapa synnyttää on hyvin tuttu. Kolmesta lapsestani kaksi on syntynyt syntymärefleksillä. Kolmannen kohdalla refleksi alkoi tilanteessa, jossa en halunnut vauvan vielä syntyvän ja pysäytin refleksin tietoisesti. Se ei olisi ollut mahdollista, ellen olisi tiennyt mistä on kyse ja ellei tahdonvoimani olisi tiukan paikan tullen monumentaalinen. Refleksin pysähtyessä synnytys pysähtyy, kunnes oksitosiinituotanto – ehkä noin tunnin kuluessa – vähitellen palautuu takaisin ja synnytys voi jatkua. Kokemuksesta voin kertoa, että syntymärefleksin pysäyttäminen ei kannata. Se ei tule enää samanlaisena takaisin ja ponnistusvaiheesta tulee syntymärefleksin aiheuttamaan hetkelliseen mahanjäristykseen verrattuna kohtuuttoman tuskallinen ja hidas. Jos syntymärefleksi pysähtyy, pysäytetään tai jää tulematta, hoituu ponnistusvaihe ehkä meidän kulttuurillemme tutummin supistuksia aiheuttavalla Fergusonin refleksillä ja/tai suonensisäisesti tiputettavalla lisäoksitosiinilla ja mahdollisesti lisäksi tahdonalaisilla lihaksilla työntäen.

Syntymärefleksi ja Fergusonin refleksi ovat kaksi eri asiaa

Ponnistusvaiheen refleksejä on tutkittu yllättävän vähän ja ne tunnetaan edelleen verrattain huonosti. Syntymärefleksin ajatellaan kuitenkin aiheutuvan synnytyksen avautumis- ja ponnistusvaiheen välissä olevan siirtymävaiheen adrenaliinipiikistä, joka muuten vauvan syntymälle suotuisten olojen vallitessa johtaa syntymärefleksiin. Fergusonin refleksi taas aiheutuu, kun vauvan pää painuu syvemmälle synnytyskanavaan ja viestittää paineelle herkkien reseptorien kautta aivoille, että reitti on selvä ja oksitosiinia voi tuottaa yhä enemmän. Supistukset voimistuvat oksitosiinin vaikutuksesta, vauvan pää painuu yhä syvemmälle synnytyskanavaan ja postiivinen kierre on valmis. Oksitosiinia muodostuu yhä enemmän, kunnes vauva syntyy. Fergusonin refleksi on siis osa synnytystä aina, mutta syntymärefleksi alkaa vain olosuhteiden osuessa kohdalleen.

Koska väistämättä katson syntymää myös eläinlääkärin näkökulmasta, pitää mainita sekin, että myös muilla nisäkkäillä kuin ihmisellä syntymärefleksi on tavallinen. Saaliseläinten selviytymiselle se on jopa välttämätön ja refleksin biologinen perusta lienee ihmiselläkin siinä, että nopea synnytys on sekä äidille että vauvalle turvallisin vaihtoehto. Kotieläimistä eritysesti hevosen ponnistusvaihe on tyypillisesti raju ja nopea, ja varsa syntyy usein juuri silloin, kun ihmiset hetkeksi poistuvat tallista. Jokaiselle eläinlääkärille on päivänselvää, että synnyttävää eläintä tulee suojella kaikelta häiriöltä.

Milloin syntymärefleksi voi alkaa?

Doulana olen todistanut ehkä pariakymmentä huippunopeata ponnistusvaihetta. Kaikkein tavallisinta on, että syntymärefleksi alkaa, kun lääkitsemätön uudelleensynnyttäjä saa koko synnytyksen ajan rauhassa tehdä juuri sitä, mitä hän haluaa, eikä synnytystä kiiirehditä. Käsitykseni on, että ihmisenkin syntymärefleksi tarvitsee alkaakseen kahta asiaa: riittävän häiriötöntä synnytysympäristöä ja sitä, että vauva saa omia aikojaan laskeutua synnytyskanavassa riittävän alas. Tällöin synnyttäjän oma hormonituotanto toimii synnytystä edistäen, hänen tiedostamaton mielensä ajattelee syntymän olevan turvallinen juuri siinä hetkessä ja vauvan pää pääsee aiheuttamaan mekaanista painetta niin alas, että refleksi käynnistyy. Synnyttäjän lantion muoto hyvinkin vaikuttaa siihen, missä vaiheessa vauvan laskeutumista refleksin käynnistyminen on ylipäätään mahdollista, ja kotisynnytyksissä syntymärefleksin alkaminen on sairaalasynnytyksiä tavallisempaa. Kokemukseni mukaan selkäpuudutuksen käyttäminen ei aina estä syntymärefleksiä ja myös ensisynnyttäjälllä se voi alkaa voimakkaana. Lisäksi ihmisilläkin on tavallista, että refleksi käynnistyy, kun joku poistuu synnytyshuoneesta.

Miten tukea syntymärefleksiä

Synnytykseen on aina hyvä valmistautua monipuolisesti. Kehollisen tasapainon hoitaminen ennen synnytystä ja sen aikana mahdollistaa vauvan laskeutumista synnytyskanavassa. Tieto syntymärefleksistä helpottaaa sen vastaanottamista, minkä takia puhun asiakkailleni aina myös tällaisen syntymän mahdollisuudesta. Synnyttäjän suojeleminen ja synnytysympäristön rauhoittaminen lisäävät synnyttäjän turvallisuudentunnetta, jolloin syntymärefleksi todennäköisimmin alkaa. Syntymärefleksi on voimallinen nisäkkäisiin sisäänrakennettu mekanismi, jolla ihmistenkin on turvallista synnyttää ja syntyä. Siihen kannattaa panostaa.

Varaa aika synnytysvalmennukseen

Syntymärefleksistä eli FER:istä ovat kirjoittaneet mm. synnytyslääkärit Michel Odent ja Sarah Buckley.

Buckley, Sarah J, 2015. Hormonal Physiology of Childbearing: Evidence and Implications for Women, Babies, and Maternity Care. Washington, D.C.: Childbirth Connection Programs, National Partnership for Women & Families.

Odent, Michel. Fetus ejection reflex and the art of midwifery. WombEcology.com, luettu 14.10.2018.

Piditkö artikkelista? Tilaa tästä uutiskirjeemme ja saat ensimmäisten joukossa tiedon Doulakan tapahtumista, koulutuksista ja verkkokaupan uutuuksista!

Tilaa uutiskirje