Kotona synnyttäminen on hyvä vaihtoehto

Maria Nordinin rohkeuden ansiosta kotisynnytys on saanut runsaasti palstatilaa mediassa viimeisen viikon aikana. Noin viisikymmentä muutakin suomalaista perhettä valitsee suunnitellun kotisynnytyksen joka vuosi. Kotisynnyttäjät ovat aktiivista ja hyvin koulutettua porukkaa. Valinnan taustalla on usein perinjuurinen selvitystyö koti- ja sairaalasynnytyksen hyvistä ja huonoista puolista. Tavallinen motivaatio kotona synnyttämiselle lienee koettu tarve hoidon jatkuvuudelle. Halutaan, että synnytyksen hoitaa tuttu ammattilainen, johon synnyttäjä ja hänen perheensä voivat luottaa. Tähän varsin inhimilliseen tarpeeseen julkinen terveydenhuolto ei vastaa Suomessa lainkaan.

Naisella on oikeus valita synnytyspaikkansa

Potilaslain mukaan synnyttäjällä on itsemääräämisoikeus ja synnyttäjää tulee hoitaa yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Naisella on oikeus valita synnytyspaikkansa. Se on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus, josta on myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ennakkkotapauksesta tehty päätös. Jos muualla kuin sairaalassa synnyttäminen (lakiemme vastaisesti) kiellettäisiin, voisi nainen joutua esimerkiksi matkasynnytyksen takia haastetuksi oikeuteen. USA:n joissakin osavaltioissa näin tapahtuukin, aika hirveää.

Kotikätilöt osaavat työnsä

Suomessa kotisynnytys ei tällä hetkellä ole osa julkista terveydenhuoltoa, vaikka monissa maissa näin on. Tutkimusten mukaan matalan riskin synnyttäjä jopa hyötyy kotona synnyttämisestä ilman että riskit vauvalle olisivat sen suuremmat kuin sairaalassakaan. Onneksi meillä toimii useita päteviä kotikätilöitä, jotka ovat saaneet aivan samanlaisen koulutuksen kuin sairaalakätilötkin. Monella kotikätilöllä on vankka sairaalatausta tai sitten he työskentelevät sairaalassa ja hoitavat kotisynnytyksiä muun työnsä ohella. Kotikätilön työ on kovin erilaista kuin sairaalakätilön työ, mistä syystä monet kotikätilöt ovat hankkineet lisäkoulutusta pystyäkseen palvelemaan kotisynnyttäjäasiakkaitaan mahdollisimman hyvin. 

Kotona synnyttäminen ei ole kaikille sopiva vaihtoehto. Hyvät edellytykset sille on, jos synnyttäjä ja vauva ovat terveitä ja raskaus on edennyt normaalisti. Jos vauva syntyy ennen raskausviikkoa 38 tai raskausviikon 42 jälkeen, ohjataan synnyttäjä sairaalaan. Matka kotoa sairaalaan ei saa olla kovin pitkä, ja perheen tulee valmistautua synnytykseen yhdessä kätilöidensä kanssa jo hyvissä ajoin. Neuvoloilla ja sairaaloilla on nykyään ohjeet kotisynnyttäjien hoitoon, joten tarvittaessa sairaalaan siirtymisen pitäisi sujua pulmitta. Kotisynnyttäjällä on oikeus käyttää julkisia palveluita aivan samalla tavalla kuin kenellä tahansa muullakin veronmaksajalla. 

Mitä kotisynnytyksessä tapahtuu?

Läsnä on yleensä kaksi kätilöä, jotka antavat synnyttäjälle jakamattoman huomionsa. Äiti synnyttää ja hänen vointiaan seurataan. Vauvan sydänääniä kuunnellaan doppler-laitteella, stetoskoopilla tai kätilön torvella tasaisin väliajoin koko synnytyksen läpi. Jos poikkeamia normaalista havaitaan, siirrytään mieluummin sairaalaan kuin jatketaan tahkoamista kotona. Kotona on koko ajan vähintään sama valmius kuin sairaalassakin kaikkeen käsin, silmin ja korvin tehtävään kätilötyöhön, mm. tilanteen jatkuvaan uudelleenarviointiin, ulko- ja sisätutkimuksiin vauvan asennon ja synnytyksen etenemisen seuraamiseksi, äidin kivunlievitystarpeiden huomioimiseen ja tehokkaaseen lääkkeettömään kivunlievitykseen sekä ponnistusvaiheen ohjaamiseen ja välilihan tukemiseen tarvittaessa. Vauvan synnyttyä kätilöt tarkastavat hänet ja seuraavat äidin voinnin lisäksi hänen vointiaan. He punnitsevat ja mittaavat vauvan pituuden ja lämmön, ottavat happisaturaation ja seuraavat mm. hengitystä ja ihon väriä Apgar-pistein aivan kuin sairaalassakin. Äitiä autetaan tarpeen mukaan istukan synnyttämisessä ja kätilö voi tarvittaessa mm. tukea kohdun supistumista käsin. Verenvuodon määrä arvioidaan. Lisäksi kätilöt pystyvät tarvittaessa aloittamaan suonensisäisen nesteytyksen, kohtua supistavan ja verenvuotoa hillitsevän lääkityksen ja vauvan ja/tai äidin ensihoidon, jos tarve sairaalaan siirtymiselle tulisi. Mahdolliset repeämät ommellaan ja vauvasta otetaan napaverinäytteet kotona aivan samoin kuin sairaalassakin tehtäisiin. Imetyksen alkua tuetaan. Synnytyksen eteneminen ja kaikki toimenpiteet kirjataan synnytyskertomukseen. Kotikätilö kirjoittaa lapselle syntymätodistuksen ja hoitaa myös lapsivuodeajan seurannan kotikäynnein. Vauva viedään muutaman päivän iässä lääkärintarkastukseen yleensä alueen synnytyssairaalaan.

Saatavilla olevan tutkimustiedon valossa sekä kotisynnyttäjiemme sitoutumisen ja kotikätilöidemme ammattitaidon tuntien asianmukaisesti avustettu ja etukäteen suunniteltu kotisynnytys on meilläkin täysin mahdollinen ja käsitykseni mukaan varsin turvallinen vaihtoehto. Onnea Maria ja perhe, ja onnea kaikki muutkin kotona synnyttäneet ja kotona synnyttämistä suunnittelevat. Niin voi oikein hyvin tehdä.

Lähteet:

Aktiivinen Synnytys ry. Kotisynnytys Suomessa – opas perheille ja ammattilaisille, 2017. http://aktiivinensynnytys.fi/wp-content/uploads/2017/03/aksy_kotisynnytys.pdf . Luettu 5.8.2018.

Cochrane collaboration. Benefits and harms of planned hospital birth compared with planned home birth for low-risk pregnant women. Cochrane review, 2012. http://cochranelibrary-wiley.com/doi/10.1002/14651858.CD000352.pub2/abstract;jsessionid=DD0BADF5C76BADEF640D646CF02B8F64.f01t03 . Luettu 5.8.2018.

Jouhki, Marja-Riitta. Yhdessä oleminen, toimiminen ja yhteyden tunteminen. Perheen kokemus lapsen syntymisestä kotona. Akateeminen väitöskirja, Tampereen Yliopisto, 2017.  https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/100927/978-952-03-0410-2.pdf?sequence=1 . Luettu (tiivistelmä ja pohdinta) 5.8.2018.